Luonnonpäivänä omassa pihassa

Elämme loppukesän täyteläisten tuoksujen, värien ja 

sadonkorjuun aikaa. 

 

Leimut tuovat vielä hetken väriä minunkin perennapenkkiin, 

tuohon ainokaiseen, 

joka on etupihalla jokapäiväisen kulkureittini varrella. 

Tykkään siitä, 

että kukat ovat silmieni alla kotoa lähtiessäni ja kotia palatessani.

Leimukukkiin liittyy minulla ja sisarillani erityisen rakas kukkamuisto

ja pohja leimukukkarakkaudelle. 

Tätillämme oli  paljon leimukukkia ja erilaisia ruusuja pihassaan.

Mielikuvissani näen vaalenapunaiset ja valkeat kukat 

heidän kotinsa sisäpihalla, tiiliseinän vieressä.  

Täti vei ahkeraan kahvipannusta sakat kukkapenkkiinsä 

ja se oli ilmeisesti hänen kukkapenkin kauneuden salaisuus. 

Itse en ole kahvinporoja penkkiin vienyt,

mutta yllättävän iloisesti leimut ovat kasvaneet ja kukkineet.

Jostakin luin, että tykkäävät myös pioneista 

ja niitähä tuossa kukkapenkissäni on myös. 

Mukava, että  upeat kukat kukkivat eri aikoihin,

niin väriä ja kukkailoa riittää koko kesän ajalle. 

 

Tykkään tästä niin kauniista valkeasta väristä, 

mutta tämä maatiaisleimu on aika kova ottamaan tilaa penkissä.  

Pidän sitä aisoissa aika "raakalla kädellä",

mutta se ei ole tykkää huonoa. 

Pitäisi kurkata leimujen värimaai, 

josko sieltä vielä jonkun ostaisi penkkiin iloksi. 

Maljakkoon en pysty näitä kaunokaisia taittamaan,

koska tuoksu on niin voimakas. 

Ostin krysanteemin betonipöydälle. 

 Krysanteemi merkitsee minulle vahvasti syksytunnelmaa; 

 kesästä luopumista ja sen hyväksymistä. 

Tämä syksyn airut on kyllä kaunis ja oli tosi edullinenkin, 

4, 95 e paikallisessa rautakaupassa. 

Se saattelee minua hitaasti ja varmasti syyskuuta kohden. 

Hain äsken perennapenkissä kesää viettäneen joulukakatuksen sisälle. 

Mielenkiinnolla jään seuraamaan, 

tuottaako se runsaammin kukkia,

kun katkoin alkukesästä erään videon innoittamana siitä reilusti lehtiä pois. 

Tänään vietämme täällä rannikolla venetsialaista 

eli mökkikauden päättäjäisiä. 

Lisäksi on luonnonpäivä. 

On hyvä syy vetää lippu salkoon, mennä ulkoilemaan 

ja nauttia luonnosta, sen kauneudesta ja antimista.

 Elokuun viimeisen viikonlopun 

iloa ja vielä viipyilevää lämpöä Sinulle! 

 

sii
 

Mustaherukkahillo

Marjapensaat ovat vetäneet puoleensa viime päivinä

-tai oikeammin sanottuna- iltoina. 

Mielessä on kulkenut kuin kuvanauhana elokuiset hetket 

lapsuuden kodin marjapuskissa ja myös marjatalkoot omien lasten kanssa. 

Eihän se marjojen poiminta ollut lapsena maailman hauskinta puuhaa 

ja marjaterttujen irroittaminen maistui välillä puultakin. 

Tässä vaiheessa elämää "marjapensaassa istuminen" on tuntunut mukavalle, 

terapeuttiselle ajatusten tuuletuspaikalle. 

Marjojen mehustaminen ja säilöminen puolestaan ovat tuoneet elokuun päiviin

omat syksyyn valmistavat syvät tuoksunsa ja kotoisat tunnelmansa.

Niiden myötä kesäinen tahti hidastuu, hiljenee; 

askel ja askareet alkavat kääntyä sisähommiin. 

~~~~~~

Viinimarjojen mehustamisen lisäksi loppukesän puuhiini kuuluu nykyään myös 

mustaherukkahillon keittäminen.

Tuo täyteläinen hillo maistuu meillä etenkin kanaruokien kanssa. 

Keitin sitä tänään ensimmäistä kertaa Dan Sukkerin hillo- ja marmeladisokerilla 

ja lopputulos vaikutti oikein hyvälle;

pehmeälle, sopivan kiinteälle ja ei liian sokeriselle. 

Muistuipa touhutessa mieleeni kerrattain talteen ottamani Mirka Rekolan teksti:

Suuria kattiloita pienten liesien päällä.

Ja syksy tuoksuu kaduilla savua ja marjojen mehua. 

Vielä vuosia, kun hän oli poissa,

me avasimme purkkeja, karviaisia, kaukaisia kesiä, 

joihin oli noussut kellariusvaa ja hometta.

Ja yhä näin hänen kulkevan kirjavassa esiliinassa puutarhan puiden alla, 

sukupolvet, sukupolvet editse,

niin kuin ei olisi lapsuutta 

ei nuoruutta ei ikäkausia ensinkään tässä. 

~~~~

On ihailtavaa ja merkittävää, että ihmiset ovat kautta aikojen

hyödyntäneet luonnon anteja,

perkanneet ja säilöneet tulevan talven varalle. 

Itselle ja vierasvaraksi, 

ruoan jatkeeksi ja vierasvaraksi. 

Koen tärkeäksi jatkaa esiäitieni mallia 

ja oman äitini kotoisia perinneitä edes pienessä mittakaavassa 

oman elämäni Marttana 

ja valmistaa muutamia makunautintoja;  

säilöä kesän makuja muutenkin kuin pakasteena. 

Jotkut niistä sitten siirtyvät makumuistoina lasten koteihinkin. 

~~~

Minkälaisia muistoja sinulla liittyy syksyiseen marja-aikaan?

Keitteletkö sinä hilloja, entä mehuja?